Historia

Loukinaisten koulun vanhempainyhdistys ry on perustettu vuonna 1994.

Vanhempainyhdistyksen kahden perustajajäsenen tammikuussa 2003 kirjoittama muistelma yhdistyksen alkuajoista ja ensimmäisistä vuosista:

”Kaikkia historiikkeja kirjoitettaessa aloitetaan se kuivalla johdannolla ja edetään vuosi vuodelta, tai kohde kohteelta. Mutta koska tämä työ, touhu, puuhastelu omien lastemme yhteisen hyvinvoinnin eteen oli mukavaa, sille halusi antaa jotain itsestään, läheistä ja lämpöistä, niin haluamme me sen kuvata ja kertoa samalla tavalla kuin yhdistyksessä mukanaolemisestamme.

Ennen 1994 lokakuun puolivälin perustavaa kokousta, joukko silloisen 4 lk:n vanhempia kokoontui meillä kotona Metsolantiellä. Mukana oli mm. Tarja Ketola, Lauri Hirko ja Liisa Veijalainen. Tilaisuudessa oli myös läsnä Loukinaisten koulun johtajaopettaja, silloisen 4 lk:n opettaja Valde Laalo. Haluan mainita tässä yhteydessä, että Valde Laalo oli innokkaasti ja positiivisesti mukana kaikessa vanhempainyhdistyksen toiminnassa, ja hän antoi opettajana kaiken tuen yhdistyksen perustamiseen. Yhteisen illan keskustelujen tuloksena päätettiin kutsua koolle koko koulun vanhemmat. Kakskerran koulun johtajaopettaja, Tuulan veli, Reijo Himmelä oli luvannut tulla kertomaan, miten heillä jo perustettu vanhempainyhdistys toimi, mitä etuja toiminnasta oli ollut, kannattaisiko yhdistys rekisteröidä ja niin edelleen. Vanhempainillan aikana keskusteltiin, millaisia tilanteita koulussa oli syntynyt kunnan tiukan rahatilanteen vuoksi. Koululla ei ollut omia liikuntatilojakaan siihen aikaan. Keskusteltiin, miten koti-kouluverkostoa olisi hyvä luoda ja kehittää. Todettiin, että yhdistys kehittäisi koulun ja kodin välistä yhteistyötä ja se voisi erilaisin tilaisuuksin ja toiminnoin aktivoida aluetta ja tukea koulun toimintaa omalla sarallaan.

Ensimmäisissä kokouksissa laadittiin Loukinaisten koulun vanhempainyhdistyksen säännöt. Tässä muistellessani pidän erityisen tärkeänä kohtaa, jossa mainitaan yhdistyksen tehtävänä olevan koulun ja kotien sekä ympäröivän yhteisön yhteistyön ja yhteenkuuluvaisuuden lisääminen, kuin myös yhdistyksen hallituksen hallituskauden kesto; kaksi vuotta, sillä uusia ideoita tulee uusilta jäseniltä ja taas yli kaksi vuotta vie takin tyhjäksi.

Vanhempainyhdistyksen hallitus oli yhdistyksen rahojen käytöstä alkuaikoina tehnyt erityisen muistion, jossa todettiin ensinnäkin tuettaman leirikouluja ja/tai luokkaretkiä, sikäli kuin se taloudellisesti on mahdollista. Tukemisessa oltiin sitä mieltä, että 5-luokan leirikoulu saa suuremman tuen kuin 2-luokan luokkaretkeläiset, ja se on vain osa-avustus. Myös leirikoulun ohjelman haluttiin tukevan opetussuunnitelmaa. Vanhempainyhdistys pyrki myös avustamaan opetustoimintaa vararahaston voimin.

Ensimmäinen kova yhteinen koetus oli syyspuolella 1994 oppilaiden omien joulukorttien suunnittelu ja toteutus. Se oli hieno saavutus, 4000 kpl oman koulun oppilaiden kortteja. Jännäsimme yhdistysihmisten kanssa myynnin tiimellyksessä sen kehitystä, joudummeko itse ostamaan loput ja maksamaan painatuksen. Hieno homma – se toimi, kaikki kortit myytiin, viimeiset osti Niemisen Tarmo.

Jauhopeukalot ja mestarikokit saivat pistää parastaan lämminhenkisten Loukinaisten koulun vanhempainyhdistyksen ensimmäisten joulumyyjäisten järjestelyissä. Pihatulet loimusivat, ulkona oli lätynpaistoa ja koiravaljakkoajelua. Edellisenä päivänä oltiin valmistelemassa notkuvat pöydät kukka-asetelmiksi ja aamulla lämpöiset kakut, pullat, tortut, leivät ja laatikot täyttivät salin pöydät (sali = kaksi luokkahuonetta oli yhdistetty paljeoven avaamisella). Keskellä antoi jouluista tuoksua kaunis joulukuusi. Myös joulupukki vieraili myyjäisissä, ja kuunneltiin musiikkiesityksiä. Arpajaiset muodostuivat monelle myös mahdollisuuksien mestaksi. Voittoja oli mahdottomat määrät. Kävijöiden kesken arvottiin vielä herkullinen joulukinkkukin. Lietolaiset yrittäjät olivat lahjoittaneet arpajaisiin runsain mitoin voittoja. Myyjäiset olivat ohi, tuotto oli runsas. Lopuksi siivottiin paikat seuraavaa koulupäivää varten siisteiksi, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Pullojen-lasinkeräys-tapahtumia järjestettiin vapun jälkeen ja syksyisin. Autokuntia oli n. 10 ja jokaisella oma ajoreitti ja kartta siihen. Koululla oli osa vanhemmista ja oppilaista vastaanottamassa pulloja valmiina lajittelemaan ne erilaisiin pullokoreihin. Minulla itselläni oli aina pienehkö reitti ajettavana, että ehdin koululle järjestämään virkistävää kahvihetkeä talkoolaisille.

Kulttuuritapahtuma aiottiin järjestää keväällä kahvikonsertin nimellä, mutta loppujen lopuksi se järjestettiinkin liikuntahallilla (= ns. Nummelan halli, jonka kunta oli vuokrannut koulun käyttöön, koska koululla ei tilanpuutteen
vuoksi ollut omaa liikuntatilaa) erityisjärjestelyin. Nummelan halli sijaitsi Hämeentien toisella puolella kuin koulu, ja piano piti siirtää hallille talkoovoimin. Auran nuortentalolta haettiin tuolit ja esiintymislava. Auto tähän kuljetustapahtumaan piti kuitenkin hankkia erinäisten puhelinkeskustelujen myötä. Kuljetusautossa oli runsaasti tuoleja, eikä niitä heti tuotu saliin kaikkia, koska jännitimme, josko juhlaan tulee paljonkaan yleisöä. Lopulta kaikki tuolit olivat salissa ja sali oli aivan tupaten täynnä. Juhlan väliajalla oli puffetti, jossa myytiin mm. kahvia ja kääretorttuleivoksia. Näihin leivoksiin kermavaahto vatkattiin käsivatkaimilla ja muistaakseni kermankin todettiin olevan huonosti vatkautuvaa. Esitykset olivat hyvin harjoiteltuja ja oppilaiden oli niitä ilo esittää äideille ja isille, mummeille ja papoille. Juhla oli onnistunut, urheiluhallin tunnelma lämmin ja iloinen; yhteistyö toimi kodin ja koulun välillä. Juhlapaikka oli jälleen siivottava, ja tuolit ja estradi kuljetettava takaisin ja piano koululle. Myös tätä ekaa yhteistä kevätjuhlaa on muisteltu monesti entisten yhdistysihmisten kanssa hymyssä suin.

Eriaiheisia luentoja yhdistys järjesti mm. koulukiusaamisesta, päihteistä ja hyvistä tavoista. Yhdistys avusti äänentoistolaitteiden ja eläinpukukankaiden hankinnassa. Liikuntahallilla järjestettiin isien toimesta valvottua
sählynpelaamista. Paperinmyyntejä järjestettiin syksyisin ja keväisin. Parhaat palkittiin elokuvalipulla tai kirjalahjakortilla. Koulun oman logon kehittely alkoi.

Nopeusrajoituksen saaminen VT 10:lle koulun alueelle oli koulun vanhempainyhdistyksen alullepanema. Välituntiladun peruspohjien tekoon osallistui talkooporukka, ja paras välituntiladunkiertäjä kiersi ladun 192 kertaa talvella -96.

Stipendien lahjoitusperusteina, jotka annettiin 6-luokan tytölle ja pojalle, oli iloisuus, avoimuus, rehellisyys, rehtiys ja reippaus.

Tänä aikana käytiin monia keskusteluja uuden (nykyisen) koulurakennuksen sijainnista ja suunnittelusta. Keskusteluissa olivat mukana mm. omakotiyhdistykset, vanhempainyhdistys ja Lions Club Loukinainen. Suunnitteilla olleisiin piirustuksiin tuli aina neliömäärän vähennyksiä; tätä päivää ajatellen olisi ollut ennakoivaa antaa neliömäärien olla kohdallaan, pikemminkin lisätä niitä.

Vanhempainyhdistyksen toiminnassa oli perustamisvuosina periaatteena ”kirkko keskellä kylää”. Peräänkuulutettiin vanhempien voimavaroja ruveta vetämään erilaisia kerhoja. Kuitenkaan ei haluttu alkaa tehdä yhteiskunnallisia
toimia, joihin kunnalla on velvollisuudet, vaan saada aineellisia ja henkisiä varoja oppilaiden ja koulun tukemiseksi; kaikessa tässä oli sydän mukana omien lastemme parhaaksi.

Toivommekin tämän kirjoitusmuistelman myötä kaikkea hyvää Loukinaisten koululle, sen oppilaille ja opettajille, unohtamatta sitä kotiväen tukiverkostoa, jonka apua ja tukea koulu jatkossakin varmasti tarvitsee.

Lämmöllä,

Loukinaisten koulun vanhempainyhdistyksen perustajajäsenet

Tuula ja Harri Honkaranta”